Strategisen johtamisen kirjat kertovat pääosin saman tarinan eri versioita. Yhteistä niille on Johtaja ja Johtaminen. Johtaja on jossain määrin ylivertainen henkilö, joka on saanut vastuulleen organisaationsa menestymisen. Strategiakirjat on kirjoitettu keittokirjojen tyyliin ohjeeksi johtajille. Niiden reseptit
voivat olla joustavia, strategioivia, horisonttiin ja areenaan katsovia, uusinta teknologiaa, tekoälyä ja alustoja hyödyntäviä, ketteriä, eläviä, funkahtavia, jatkuvia, pelastavia, arkisia, digiaikaisia, sinisille
merelle suuntaavia, nopeita, rakeisia, ajattelevia, älykkäitä, tasapainoisia, vallankumouksellisia,
uskaliaita ja jopa parhaita.
Edellisten sijaan olen tavannut suositella tuntemilleni johtajille omaa ajattelua kehittävien
ja avartavien kirjojen lukemista valmiiksi pureksittujen, yhden asian, strategiakirjojen lukemisen sijaan.
Oppiminen tulee työelämään
Oppimisen on perinteisesti ajateltu olevan sitä, mitä tapahtuu kouluissa. Työelämässä on totuttu puhumaan henkilöstön ja osaamisen kehittämisestä, osaamisesta ja koulutuksista. Toisaalta jo useita vuosia olen törmännyt väittämään, jonka mukaan koko työyhteisön jatkuva kyky oppia uutta on sen tulevaisuuden tärkein menestystekijä. Strateginen oppiminen ja sen johtaminen eivät kuitenkaan ole teemoina toistaiseksi, Relewant – Onnistutaan oppimalla ja Oppisen johtaja (CLO) -kirjoja lukuunottamatta, kirjakauppojen valikoimiin ilmestyneet. Saatamme kuitenkin olla todistamassa suurten, työyhteisöjen toimintakulttuuria, johtamista ja strategioita mullistavien, muutosten alkuvaihetta.
Johtajuuden ongelma
Mitä enemmän yhdellä ihmisellä on valtaa, sitä suurempi todennäköisyys on törmätä seinään. Ylhäältä alaspäin suuntautuvan päätöksenteon todellinen hinta on se, että se synnyttää johtajassa illuusion omasta erehtymättömyydestä ja rohkaisee muita olemaan heille mieliksi.
Kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa seinään törmäämisen riski korostuu erityisesti.
Yhden ihmisen tai johtoryhmän sijaan tarvitaan laaja-alaisesti yhteistä ajattelua ja toimintaa, joka hyödyntää ihmisten erilaisuutta ja sekä arvostaa erilaisia näkökulmia.
Johtajuutta tarvitaan jatkossakin, mutta sen muoto ja sisältö uudistuvat radikaalisti.
Strateginen oppiminen vai strateginen johtaminen
Strategia on suunnan valintaa eli päätetään missä ollaan mukana ja miten siinä halutaan menestyä. Strategialla voidaan tarkoittaa suunnitelmaa, jonka toteutuksen avulla saavutetaan joku merkittävä päämäärä. Mutta syntyykö toimiva strategia johtamalla vai oppimalla?
Strateginen johtaminen on organisaation tulevaisuuden menestymisen (kilpailuedun) kannalta tärkeiden päätösten tekemistä ja niiden käytäntöön viemistä. Tyypillisesti strategia edustaa johdon näkemystä,
ja koska johtoryhmät ovat monessa tapauksessa melko homogeenisia, on vaarana se, että strategian luomisessa ei ole pystytty käyttämään ryhmä-älyä vaan ennemminkin vahingollista ryhmäytymistä. Silloin strategia saattaa olla jo lähtökohdiltaan epärealistinen ja vaikka niin ei olisikaan, tulee se vielä erikseen ”jalkauttaa” eli myydä organisaatiolle. Tavallisesti jalkautukset epäonnistuvat tai viivästyvät ja siinä ehtii johtokin jo vaihtua.
Perinteisesti on ajateltu muutoksen olevan ensisijaista ja oppimisen parhaimmillaan tukevan sitä.
Uuden paradigman mukaan oppiminen on ensisijainen asia, joka tuottaa muutoksen.
Strateginen oppiminen on organisaation menestyksen kannalta relevanttia oppimista ja jopa koko strategian ydin.
Strategisen johtamisen ja strategisen oppimisen eroa havainnollistaa nelikenttä.
Strategisen johtamisen alueet ovat vasemmalla. Autoritäärinen eli käskytykseen perustuva johtaja strategioineen on vasemmalla alhaalla. Siinä osallisuuden aste on matala ja vuorovaikutus kehnoa.
Edellistä kehittyneempää, nykyistä valtavirtaa, edustaa vasemman yläneljänneksen tilanne. Johto
osallistuu strategiatyöhön aktiivisesti ja strategia saatetaan mieltää jatkuvasti kehittyväksi asiaksi.
Strategisessa oppimisessa yhdistyy koko organisaation korkea osallisuuden aste ja laadukas vuorovaikutus. Johdolla on edelleen tärkeä rooli oppimisprosessien ylläpitäjänä ja asioiden kiteyttäjänä, mutta kaikki muutkin kokevat osallisuutta ja pystyvät tuomaan oman osaamisensa ja kokemuksensa yhteiseen
pöytään. Suuri ero perinteiseen strategiseen johtamiseen on käytännön toteutus, koska laaja-alaisesti oppimalla syntyvät strategiat myös toteutuvat tai ainakaan se ei jää kiinni muuten niin tyypillisestä muutosvastarinnasta.
Kumpaa strategiapolkua haluat joukkoinesi kulkea?
