Kirja, jonka teema on ajaton, mutta tietämättään (julkaisuajankohta maaliskuu 2020) osuu ja uppoaa COVID-pandemia-aikaan. Kirjan kirjoittajien track-record vakuuttaa – John Kay on pitkän linjan ekonomisti, Oxfordin yliopisto nykyisenä tukikohtanaan; Mervyn King on toiminut aiemmin mm. Englannin keskuspankin pääjohtajana.
Kirjan ylistäviä arvioita ovat antaneet sekä talousmediat (kuten Wall Street Journal, Financial Times), että vaikuttajat ja päättäjät. Taloustieteen nobelisti Paul Romer kuvaa kirjan antia: ”In this profound yet practical book, Kay and King admit the obvious―that in crucial domains, we do not, will not, cannot know what is going on―and show, nevertheless, how to retain the ability to function.“ Entinen USA:n valtiovarainministeri, Harvardin professori, Lawrence H. Summers toteaa kirjasta: ”Many books will make a reader better informed or smarter. This is one of very few that will make a reader much wiser. You will live differently and better after you grasp Kay and King’s seminal lessons about radical uncertainty.”
Kirjan lähtökohta on, että suurin osa taloudellisesta ajattelusta ja neuvonannosta perustuu vale-kvantifiointiin. Nämä antavat (vaarallisen!) harhan, että ymmärrämme, mistä on kyse. Jotkut epävarmuudet ovat ratkaistavissa. Suurin osa tapahtumista elämässä ja liiketoiminnassa sisältää syvemmän tason epävarmuutta. Tämän Kay ja King nimeävät radikaaliksi epävarmuudeksi (“radical uncertainty”, käsite, jonka määrittelivät alkujaan Frank Knight ja John Maynard Keynes).
Miten tässä radikaalin epävarmuuden kontekstissa voi tehdä päätöksiä? Siihen tämä kirja vastaa. Samalla kirjan 500+ sivua tarjoaa lukijalleen lyhyen historian ja oppitunteja mm. taloustieteeseen ja todennäköisyysteoriaan – ja innoittaa lukijan etsimään lisätietoa vaikkapa normaalijakauman käsitteestä, Rosa Luxembourgista tai Alfred Sloanista.
MIKÄ KIRJASSA OLI AJATUSTEN TUOJA, HERÄTTELIJÄ, JOPA (TÄYSIN) UUSI NÄKÖKULMA?
Radical Uncertainty ei ole yhden teesin lentokenttäbisneskirja, vaan haastaa lukijan ajattelemaan ja tarjoaa varmasti paatuneimmallekin tietoahmatille jotain uutta, joko käsitteitä, selityksiä tai vinkkejä lisälukemisesta. Kirjoittajiensa kymmenien vuosien näkemysten lisäksi teoksen pohjana on 38 sivua lähdekirjallisuutta. Kay & Kingin moninaisista herättelijöistä tähän on poimittu kaksi.
Palapelit vs Mysteerit: Palapelit ovat jotain, jotka voi (vaikkakin suurella ponnistelulla) ratkaista. Ne ovat kysymyksiä, joihin on löydettävissä yksi oikea vastaus. Mysteereihin ei ole löydettävissä vain yhtä oikeaa ja selkeää vastausta, ja arkiset päätöksentekotilanteet ovat täynnä juuri näitä mysteerejä. Modernin ajan päätöksenteon teoria on perustunut siihen väitteeseen, että kompleksisimmatkin mysteerit olisi järjesteltävissä ratkaistavaksi palapeliksi todennäköisyyslaskennan avulla. Vallalla taloustieteissä on ollut optimoinnin hegemonia, missä toimijat kalkuloivat parasta mahdollista lopputulosta rationaalisesti. Todellisessa, ”isossa maailmassa”, yksilöt, yritykset, valtiot eivät tee päätöksiä optimoimalla, vaan pyrkimällä suoriutumaan ja tekemällä päätöksiä inkrementaalisesti. Suurin osa päätöksenteosta täytyy tehdä tilanteessa, missä informaatio on vajavaista. Todennäköisyyksillä päättely menettää merkitystään suoraan suhteessa siihen, miten paljon ihmisten käyttäytymisellä on vaikutusta jonkun tarkastellun asian lopputulokseen. Hyvä päätöksenteko onkin siis monimutkaisen todennäköisyyslaskennan ja deduktiivisen päättelyn sijaan sitä, mihin ihmisen aivot parhaiten soveltuvat – adaptiiviseen, luovaan asioitten yhdistelyyn ja näiden pohjalta tehtyjä mielikuvallisia loikkia (leaps of imagination).
Ajatteluvinoutumat, eli Kahnemanin ”bias”: Vuosikymmen on vierähtänyt Daniel Kahnemanin teoksen Thinking Fast and Slow (2011) julkaisusta. Nyt Kay & King vapauttavat meidät näkemään, että ajattelumme virheet, vinoutumat (bias) ovat ok. Aivan kuten ekonomistien rationaalinen ihminen on myytti, myös täysin ajatteluvirheistä vapaa yksilö ei kykene päätöksentekoon ”suuressa maailmassa”. Radikaalien epävarmuuksien keskellä, missä emme voi saada kaikkea tarvittavaa tietoa, päätöksiä on kyettävä tekemään näkemättä ja ottamatta huomioon kaikkea. Oleellisempaa on kyky abduktiiviseen päättelyyn ja kontekstin ymmärtämiseen.
Referenssinarratiivi: Ihmisten ajattelua kehystävät narratiivimme, ja aivan samoin organisaatiota. Olemme tarinoita, joita kerromme itsellemme. Kayn & Kingin referenssinarratiivi on se tarina, mikä on yksilön tai organisaation ilmaisu realistista odotuksista. Organisaatiolla voi olla useampia strategioita: yksi jaettu koko organisaation tavoitteisiin liittyen ja erillisiä referenssinarratiiveja sen liiketoiminta-aluekohtaisesti. Referenssinarratiivi myös auttaa ymmärtämään toimijan asenteen riskinottohalukkuuden osalta. Organisaation liiketoiminta-alueella voi olla hyvinkin uskalias strategia, mutta organisaatio ylätason referenssinarratiivi on maltillisempi. Radikaalien epävarmuuksien täyttämässä maailmassa hyvä strategia on sellainen, joka myöntää, että tulevaisuutta ei voi tietää varmaksi, ja sen sijaan identifioi referenssinarratiiveja, visualisoi vaihtoehtoisia skenaarioita, ja pyrkii tekemään suunnitelmista resilienttejä erilaiselle kirjolle vaihtoehtoja. Jotkut toimijat kykenevät hyötymään radikaalista epävarmuudesta ja tuntemattomasta tulevaisuudesta (Nassim Talebin ”anti-fragile”).
MITÄ KYSYMYKSIÄ KIRJA HERÄTTÄÄ? MITÄ KIRJASSA ESITETTYÄ HALUAA HAASTAA, KYSEENALAISTAA?
Kirja herättää kysymyksiä, alkaen sivuilla vilahtavien käsitteiden ja teorioitten kirkastamisesta itselleen (”mitä olikaan normaalijakauma?”) aina fundamentaalisiin pohdintoihin (”miksi me rakastamme kvantifiointia niin paljon liiketoiminnassa?”). Kirja herättää myös miettimään, onko tämä teos, jota tullaan lukemaan vielä 30 vuoden kuluttua? Miten lukisin Daniel Kahnemanin Thinking Fast and Slow tämän kirjan jälkeen?
Ennen kaikkea kirja saa miettimään, miten tunnustaa ja huomioida radikaali epävarmuus ja se, että me emme tiedä? Tämä on kompleksisista, sillä me haluamme vastauksia, selvyyttä, sen sijaan, että tunnustaisimme esim. liiketoiminnassa epävarmuuden tilan ja tietämättömyytemme. Tähän linkittyen, miten tunnustaa ja huomioida onnekkuus? Strategiatyössä ei juuri tunnusteta ääneen sitä, miten suuri vaikutus lopputuloksessa – hyvässä tai huonossa – voi olla hyvällä tuurilla, onnekkailla sattumuksilla.
Mikäli kirjaa haluaa jostain kritisoida, sen rakenne voisi olla selkeämpi ja tiiviimpi. Eteneminen on polveilevaa, ja siinä on hetkittäin haaste pysyä mukana, etenkin kun harva lukee 500+ sivun pläjäystä kerralla. Kirja ei ole helpoimmasta päästä lukea, etenkin mikäli lukijana on tottunut tyypillisten bisneskirjojen jokseenkin ennalta-arvattavaan, helposti sulavaan, viihteelliseen tv:n reality-show-tyyppiseen otteeseen. Kay & Kingin Radical Uncertainty ei ole helppo, vaan kuten strategiakollegani totesi, ”se on kuin ranskalainen 4 tunnin taide-elokuva”, palkitseva, mutta vaatii ponnistelua.
MINKÄ KIRJASSA ESITETYN AJATUKSEN/OPIN LAITAN TESTIIN OMASSA KONTEKSTISSANI?
Kirjassa toistuu kysymys: ”What is going on?” Askel taaksepäin ja tilanteen/haasteen tarkastelu, jotta ymmärtäisi, mitä oikeastaan on käynnissä. Tämä perustavanlaatuinen kysymys pitäisi olla strategisen ajattelijan työkalupakissa mukana aina.
Toinen kirjassa eniten toistuva lause on edellistä huomattavasti haastavampi: ”I don’t know” Meistä jokaisen pitäisi kyetä sanomaan, ”en tiedä”, myös organisaationa. Tämä tuntuu useimmista erittäin ristiriitaiselta, kun meille maksetaan siitä ja olemme päässeet tähän asti johtuen siitä, että me tiedämme. Radikaalisti epävarmassa maailmassa ja useimmissa täysin arkipäiväisissäkin päätöksentekotilanteissa totuus on kuitenkin, että me emme tiedä kovinkaan monia asioita varmaksi. Tietämättömyyden myöntäminen on perusedellytys uuden oppimiselle, growth mindsetille, se on älyllistä (tervettä) nöyryyttä.
MISTÄ KIRJASSA ESITETYSTÄ TEKISIN HUONEENTAULUN?
”Embrace uncertainty – avoid risk” (syleile epävarmuutta – vältä riskiä).
SSJS:N KIRJARAADIN ARVIO: SUOSITTELISITKO KIRJAA STRATEGIAKAVERILLESI?
RATING: Skaalalla *= unohda <-> *****= must-read!!!
TULOS: ****
Lisälähteitä: Behavioural Scientist; Financial Times; Nassim Taleb: Anti-Fragile (2012)
