Ensimmäinen ajatus useimmille Puhelin soi öisin -kirjasta on “taas uusi Nokia-miksi-kävi-näin-kirja”, mitä uutta sanottavaa voi enää olla? Kallasvuon teos yllättää iloisesti ja on pikemminkin yhden miehen huikean työuran kuvaus kuin Nokia-muistelo. Tosin tämä mies sattui olemaan 30 vuotta Nokian palveluksessa.
Olli-Pekka Juhani Kallasvuo on Nokian entinen toimitusjohtaja ja Nokia Siemens Networksin entinen hallituksen puheenjohtaja. Kallasvuo aloitti uransa Nokian lakiasiainosastolla 1980 ja kohosi Nokian toimitusjohtajaksi 2006 Jorma Ollilan jättäessä yhtiön operatiivisen johdon. Kallasvuon Nokia-ura päättyi irtisanomiseen 2010.
Kirjassa Kallasvuo kokoaa oppinsa ja muistelee kohtaamiaan yritysmaailman ja politiikan vallankäyttäjiä Suomessa ja maailmalla. Ylen haastattelussa (23.9.2021) Kallasvuo korostaa, että kirja ei ole Nokia-muistelma: ”En lähtenyt tähän kertoakseni, että minä olin oikeassa ja kaikki muut väärässä. Halusin tehdä kirjan, joka viihdyttää, ja jota ihmiset lukevat mielellään.”
Kirja onnistuu tavoitteeseen, siihen on helppo tarttua. Johtajuusteesien listaamisten sijaan Puhelin soi öisin rakentuu (välillä hyvinkin yksityiskohtaisiin) tapauskuvauksiin, joissa esiintyy sekä Kallasvuon kollegoita että maailman huippunimiä (… miten Henry Kissinger käyttäytyi lentokoneessa? … miten Mark Zuckerberg oli pukeutunut tapaamiseen Kallasvuon kanssa? … mitä Steve Jobs lupasi Kallasvuolle kasvotusten? … missä tilaisuudessa Tarja Halonen piti Kallasvuota kädestä?).
MIKÄ KIRJASSA OLI AJATUSTEN TUOJA, HERÄTTELIJÄ, JOPA (TÄYSIN) UUSI NÄKÖKULMA?
SSJS:n kirjakerhon keskusteluun toivat näkemyksiä kaksi Nokialla pitkän uran tehnyttä. Heille, kuten niin monelle suomalaiselle, Nokian draaman kaari on monessa yhteydessä jo pureksittu. Kuitenkin raadin Nokia-konkarit totesivat, että kirja antoi jotain uutta ajatusta heillekin. Kallasvuon teos vahvistaa Nokian ydinongelman, mikä syöksi yrityksen alamäkeen: ymmärtämättömyys. Ei käsitetty jo sinällään havaituista signaaleista ja markkinatapahtumista, miten merkittäviä ne tulisivat olemaan. (Mutta Nokia ei ollut ainoa matkapuhelinvalmistaja, joka ei ymmärtänyt, myös mm. BlackBerry kadotti tuntuman markkinanmurroskohdassa.)
Puhelin soi öisin alkaa 1970-luvun lopulta Kallasvuon työuran alkumetreiltä ja jatkuu aktiivityövuosien kuvaukseen vuoteen 2010. 2020-luvulla herättelevää on hahmottaa, miten paljon työelämä on muuttunut. 1980- ja 1990-luvun organisaatiokulttuuri kuulostaa nyt kovin hitaalta, hierarkkiselta. Ajankuvana myös kirjassakin kuvailtu loputon työmatkailu saa kysymään korona-kontekstissa: miksi meillä kesti vuoteen 2020 asti käsittää, että tunnin tapaamista varten ei tarvitse siirtyä sijoiltaan minnekään?
MITÄ KYSYMYKSIÄ KIRJA HERÄTTÄÄ? MITÄ KIRJASSA ESITETTYÄ HALUAA HAASTAA, KYSEENALAISTAA?
SSJS:n lukijat pohtivat, mitä kirjassa jäi kertomatta? Mitä Kallasvuo jättää sanomatta?
Se, mitä kirjassa ei jätetä kertomatta, on Kallasvuon kohtaama ”riittämättömyyden” tai joukkoon kuulumattomuuden tunne tutkintotaustastaan (oikeustieteen kandidaatti, varatuomari) johtuen. Ehkä tämäkin dilemma on vain yksi oman aikakautensa ja suomalaisen bisnesmaailman kehyksessä ymmärrettävä, että ”oikeita” toimitusjohtajia tulisi vain ekonomeista tai insinööreistä. Toisekseen nimenomaan Nokian kohtaloa ajatellen, olisiko teknologiataustainen CEO vaikuttanut Nokian suuntaan merkittävästi ja pelastavasti? BlackBerryn perustaja Mike Lazaridis oli insinööriopintotaustainen syvällisesti teknologiaa ymmärtävä, silti BlackBerrynkin kohtalo oli mennä 50 % Usan markkinaosuudesta matkapuhelimissa vuonna 2009 vain 1 %:n markkinaosuuteen 2014. Molempien matkapuhelinjättien, Nokian ja BlackBerryn, pohjan murensi Applen iPhone ja Steve Jobs, jonka opinnot jäivät kalligrafian kurssiin.
MINKÄ KIRJASSA ESITETYN AJATUKSEN/OPIN LAITAN TESTIIN OMASSA KONTEKSTISSANI?
Puhelin soi öisin on yhden miehen uran ja johtamistavan kuvaus. Näin ollen, tämän teoksen kohdalla kysymys on: mitä haluamme oppia Kallasvuon tavasta toimia, mikä siinä on erityisen ihailtavaa? Erityisesti kaksi piirrettä herättää SSJS:n raadissa kunnioitusta Kallasvuon johtamistavassa:
1) Vaatimattomuus: Monista saavutuksistaan huolimatta Kallasvuo ei hehkuta tekemisiään tai nosta erityisesti itseään esille. Kirjassa todetaan sivulauseessa lyhyesti mittavia saavutuksia, joista joku toinen olisi saattanut kirjoittaa kokoisen kappaleen verran.
2) Rohkeus myöntää puutteensa ja virheensä ääneen: Eri vaiheissa uraansa, hieman eri syistä, Kallasvuo toteaa kirjassaan arkailematta, että ei tiennyt tai osannut riittävästi.
MISTÄ KIRJASSA ESITETYSTÄ TEKISIN HUONEENTAULUN?
Kallasvuon aikana päätöksenteon laatu oli hyvää, näin SSJS:n raadissa talon sisällä ollut toteaa. Kirjassa johtoryhmän työskentelyä turbulentissa vaiheessa kuvannut kappale kiteyttää paljon yhteen lauseeseen: ”Koskaan emme joryssa äänestäneet.” Tämä on kriisiyrityksessä huippusaavutus ja kertoo vaikuttavasta johtamisosaamisesta.
”Taas kävi näin, vaikkei ollut koskaan ennen käynytkään.” Sitaatti, minkä Kallasvuo oppi kollegaltaan Heikki Koskiselta, on ajaton.
Strategian merkityksestä Kallasvuo tiivistää oman näkemyksensä, että hallituksen tehtävänä on varmistaa yrityksellä olevan ”uskottava strategia”. Ei ”oikea” strategia, sillä kukaan ei voi tietää tulevaa, ja sitä mikä on varmasti oikea strategia.
SSJS:N KIRJARAADIN ARVIO: SUOSITTELISITKO KIRJAA STRATEGIAKAVERILLESI?
RATING: Skaalalla *= unohda <-> *****= must-read!!!
TULOS: **
Lisälähteitä: Adam Grant (2021): Think Again – The Power of Knowing What You Don’t Know; Ylen haastattelu Kallasvuosta (23.9.2021): https://yle.fi/uutiset/3-12111272.
