What the world needs now is love… Paula Kilpisen kirjasta “Inhimillinen strategia” (2022) piirtyy kuva, että myös organisaatiot ja erityisesti niiden strategiat tarvitsevat rakkautta. Rakkaudesta ja inhimillisyydestä puhuminen on suomalaisessa bisneskontekstissa edelleen marginaalissa. Kilpisen teosta voikin pitää rohkeana, ja samalla se nojaa ns. “koviin faktoihin”. Kirjailijalla on vahvoja näyttöjä sekä toimitusjohtajana, yritysten valmentajana, että tutkijana. Kilpisen väitöskirja vuodelta 2013 on palkittu mm. Aalto-yliopiston vuoden väitöskirjana sekä huomioitu kansainvälisesti.
Kilpisen teoksen keskeinen lähtökohta on, että vaikka useimmat yritykset julistavat toinen toistaan vakuuttavampia strategioita, ne eivät saa aikaan tavoiteltua muutosta. PowerPointille tiivistetty strategia ei yksin saa aikaan mitään, työntekijät, eli ihmiset organisaatiossa, tekevät strategiasta totta. Haaste on, että vain harva työntekijä ymmärtää yrityksen strategian tai oman roolinsa siinä. Kilpisen näkemys on, että työntekijät saadaan osaksi strategian todeksi tekemistä inhimillistämällä strategia. Näin ollen Kilpisen teos on strategiakirja, joka ei vaadi organisaatiota luomaan parempia strategioita, vaan tekemään strategiasta inhimillinen, ja viedä se siten osaksi organisaation arkea onnistuneesti.
Miten strategia inhimillistetään? Tarkastelemalla strategisia valintoja ihmisten kautta ja sanoittamalla strategia ihmisten jokapäiväisen toiminnan sanoilla. Strategian täytyy tuottaa henkilökohtaisia merkityksiä ja tavoittaa työntekijöitten henkilökohtaiset tunteet. Kilpisen mallissa on inhimillinen strategia rakentuu neljästä elementistä: 1) Tahto, jonka synnyttävät organisaation tarkoitus ja yksilötason merkitys, miksi. 2) Kyky, jonka määrittelevät organisaation kyvykkyydet, ihmisten osaamiset ja oppiminen, miten. 3) Osallisuus, joka syntyy kulttuurista, arvoista, käyttäytymisestä ja asenteista, miten. 4) Toimijuus, johon kuuluvat tavoitteet ja teot, ja se synnyttää strategian mukaista toimintaa, mitä. Kilpinen tuo kirjassa näiden elementtien kautta uusia työkaluja inhimilliseen ja vaikuttavaan johtamiseen.
Mikä kirjassa oli ajatusten tuoja, herättelijä, jopa (täysin) uusi näkökulma?
Kirjan viesti sinällään, strategian inhimillistäminen, on herättelijä. Esimerkiksi Hamelin & Zaninin ”Humanocrazy” puhuu koko organisaation toiminnan inhimillistämisestä, Kilpisen teos pureutuu nimenomaan strategiaan ja miten se tulee henkilökohtaistaa yksilötasolla ja ”sydämellistää tunnetasolla”. Kilpisen näkemys on, että osa ihmistä sitoutuu strategiaan tiedollisella ja tunnetasolla, eli tarvitaan sekä rationaalinen että emotionaalinen motivointi.
Vertailu Kilpailun paradigman vs Vastuullisen arvonluonnin paradigmasta on myös herättelevä. Kuinka moni organisaatio kuitenkin tänä päivänä on edelleen Kilpailun paradigmassa?
Mitä kysymyksiä kirja herättää? Mitä kirjassa esitettyä haluaa haastaa, kyseenalaistaa?
Kirjassa haastetaan kysymään: ”Rakastatko organisaatiosi strategiaa?” Tämä ajatus sai SSJS:n raadin miettimään, onko tämä liian paljon kysytty. Pitääkö työntekijän rakastaa firmansa strategiaa, eikö riitä, että on tyytyväinen työhönsä ja kokee sen merkityksellisenä? Onko organisaation strategian rakastaminen yleensäkään mahdollista, ellei ole firman founder tai muu omistajuus organisaatiossa?
Mietimme, minkälainen johtajan työkalupakki korostuu kriisiajassa, jota käytännössä jokainen organisaatio on joutunut kohtaamaan koronapandemian ja Venäjä-Ukraina-tilanteen myötä. Kilpinen esittelee perinteisen ja inhimillisen johtajan työkalupakin. Onko kriisiajassa perinteisen johtajan työkalupakin sisältö (mm. tietoa, ratkaisuja, toimeenpanoa, vakuuttavuutta) useimmille työntekijöille kaaoksessa selkeyttä tuova ja siksi perusturvallisuutta antava?
Minkä kirjassa esitetyn ajatuksen/opin laitan testiin omassa kontekstissani?
Kilpisen tutkijatausta näkyy etenkin hänen ydinosaamisalueessaan, eli organisaation kyvykkyyksien määrittelyn ja termistön kohdalla. Kirjassa kiteytetty termistö saa SSJS:n lukijoilta kiitosta.
Kysymykset kirjan kappaleitten lopussa ovat yksi kirjan parasta antia. Teemoitelluissa kysymyslistoissa näkyy Kilpisen coaching-tausta. Helppoja nämä kysymykset eivät kuitenkaan ole! Kysymysten läpikäynti yksin tai kollegan/mentorin kanssa innosti SSJS:n raatia. Viimeisimpinä muttei vähäisimpänä Kilpinen haastaa miettimään omaa johtajamanifestiaan. Mikä on sinun johtajamanifestisi?
Mistä kirjassa esitetystä tekisin huoneentaulun?
Inhimilliseen strategiaan liittyy yhtenä perustavana tekijänä vuorovaikutus. Yksi kirjan parhaista kiteytyksistä liittyykin tähän: ”Johtajuus on kahden tasavertaisen ihmisen välinen suhde, jonka ytimessä on dialogi ja kohtaamiset, eivät hierarkia ja asemat.”
Vuorovaikutuksellisuus ja dialogi kattavat enemmän kuin kasvokkain tapahtuvan keskustelun. Tarvitaan myös laajempaa muuta osallistamista ja esimerkiksi datan keräämistä ja analysointia vuorovaikutuksessa. Kilpinen toteaa osuvasti: ”Yrityksen kyky reagoida asiakastarpeisiin ja toimintaympäristön muutoksiin edellyttää kaikkien osallistumista.”
SSJS:n kirjaraadin arvio: suosittelisitko kirjaa strategiakaverillesi?
RATING: Skaalalla *= unohda <-> *****= must-read!!!
TULOS: ***
Lisälähteitä: Bain & Company: ”The Working Future: More Human, Not Less”. Hamel & Zanini: Humanocrazy. Sinek: Start with Why.
